Kotouttamista edistävät palvelut tulee tarjota
Suomeen pysyvästi muuttaville henkilöille. Päävastuu kotoutumislain mukaisista
kotouttamistoimenpiteistä on kunnilla ja työ- ja elinkeinotoimistoilla. Kotouttaminen
tarkoittaa siis viranomaistoimintaa. Kansalaisjärjestöt ja
maahanmuuttajajärjestöt ovat kuitenkin merkittävässä roolissa viranomaisten
tarjoamien palvelujen täydentäjänä. Järjestöt myös toimivat
yhteistyökumppaneina kotoutumista tukevia palveluita suunniteltaessa ja
toteutettaessa. Peruspalveluiden saatavuus, henkilöstön osaaminen ja
maahanmuuttajien palvelutarpeiden tunnistaminen ovat hyvän kotouttamistyön edellytyksiä.
Palvelut on myös tärkeää suunnata kaikille maahanmuuttajille sen sijaan, että
ne olisivat tarjolla vain tietyille ryhmille (esimerkiksi pakolaisille tai
paluumuuttajille).
Maahanmuuton alkuvaiheessa on tärkeää saada perustietoa
suomalaisesta kulttuurista ja elämästä. Kotoutumislain
mukaan tulee myös tehdä alkukartoitus.
Alkukartoituksen tekee joko kunta tai TE-toimisto. Alkukartoitukseen sisältyy
haastattelu, jossa selvitetään seuraavat maahanmuuttajan valmiudet:
- luku-
ja kirjoitustaito
- suomen
ja ruotsin kielen taito
- opiskelutaidot
ja -valmiudet
- aikaisempi
koulutus ja työkokemus
- erityistaitoihin
liittyvä osaaminen ja muut vahvuudet
- työllistymis-
ja koulutustoiveet
- elämäntilanne
ja siitä johtuvat palvelutarpeet.
Maahanmuuttajalle tehdään myös yksilöllinen kotoutumissuunnitelma, johon kirjataan
palvelut ja toimenpiteet, jotka auttavat häntä suomen kielen oppimisessa sekä
tukevat taitoja ja tietoja, joita tarvitaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja
työelämässä. Kotoutuminen on
kotoutujan henkilökohtainen prosessi. Kotoutuminen on prosessi, jossa
maahanmuuttajat itse osallistuvat yhteiskunnan taloudelliseen, poliittiseen ja
sosiaaliseen elämään. He myös ylläpitävät ja kehittävät omaan kulttuuriinsa ja
etnisyyteen liittyviä tärkeinä pitämiään asioita. Kotoutumisprosessissa
maahanmuuttaja pyrkii siis yhdistämään oman ja uuden kulttuurin toimivaksi
kokonaisuudeksi. (http://www.kotouttaminen.fi/kotouttaminen)
(http://estudio.edupoli.fi/moty/index.asp?id=718&kat=K%C3%A4sitteet&sid=&sub=&title=3117)
Turvapaikkaa voi hakea, jos kotimaassa ei ole turvallista
elää. Turvapaikanhakijaksi
ilmoittaudutaan rajatarkastusviranomaiselle tai poliisille.
Turvapaikanhakijaksi voi ilmoittautua vain tulemalla Suomeen. Turvapaikanhakija
saa turvapaikan, jos hänen katsotaan tarvitsevan kansainvälistä suojelua.
Tällöin hänet määritellään pakolaiseksi.
Turvapaikanhakija saa turvapaikan myös, jos hänen katsotaan tarvitsevan
toissijaista suojelua tai humanitaarista suojelua, mutta tässä tapauksessa
hänellä ei ole pakolaisasemaa. Maahanmuuttajaksi
määritellään siis turvapaikanhakijat, jotka ovat saaneet oleskeluluvan tai muut
maahanmuuttajat, jotka ovat muuttaneet maahan perhesyistä tai työpaikan
perässä. Maahanmuuttajista puhutaan usein kantaväestöstä
ja valtaväestöstä. Kantaväestö
tarkoittaa sitä, että väestöllä on yhteinen asuinhistoria, yhteiset geenit,
kulttuuri, kieli ja uskonto. Valtaväestö tarkoittaa eri ryhmien erilaista
valta-asemaa, esim. suomalainen/länsimainen kulttuuritausta.
(http://estudio.edupoli.fi/moty/index.asp?bid=111&book=MoTy&id=715&kat=Etusivu)
(http://www.migri.fi/turvapaikka_suomesta)
Monet maahanmuuttajat haluavat saada myös perheensä Suomeen.
Voi olla, että perheen isä on lähtenyt hakemaan turvapaikkaa, ja haluaa tuoda perheensä
Suomeen jälkeenpäin. Myös alaikäisiä turvapaikanhakijoita tuntuu olevan jonkin
verran, ja he saattavat haluta tuoda perheensä Suomeen. Perheen yhdistäminen on kuitenkin vaikeutumassa tällä hetkellä. Hallistus valmistelee lakia, jonka mukaan pienituloisilla ei ole niin hyviä mahdollisuuksia perheen yhdistämiseen. "Todennäköisimmin hallitus aikoo kiristää pakolaisten tulovaatimuksia, mikä tarkoittaa, että oleskeluluvan saaneen henkilön täytyy osoittaa, että hän pystyy huolehtimaan Suomeen haluavista perheenjäsenistään." (http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/turvapaikka%20perheenyhdistaminen%20hallitus-45143)
Oleskelulupa
voidaan kuitenkin myöntää perhesiteen perusteella. ”Suomessa asuvaa
perheenjäsentä, jonka kanssa perhe-elämää on tarkoitus viettää, kutsutaan
perheenkokoajaksi.” Perheenjäsenten piiri on laissa määritelty, eikä se ehkä
vastaa sitä, miten ihmiset itse mieltävät perheeseensä kuuluvat jäsenet.
Suomalainen perhekäsitys on suppeampi kuin esimerkiksi yhteisöllisissä
Lähi-idän kulttuureissa. (http://www.migri.fi/turvapaikka_suomesta)
”Siirtolaisella tarkoitetaan maastamuuttajaa ja
maahanmuuttajaa, jonka tarkoituksena on pysyvästi asettua toiseen maahan
hankkiakseen siellä toimeentulonsa (ei opiskelija, ei turisti).
Kansainvälisissä tilastoissa siirtolainen on henkilö, joka muuttaa maasta ainakin
vuodeksi ulkomaille. Siirtotyöntekijä hakeutuu toiseen maahan hankkiakseen
elantonsa, mutta ei asetu maahan pysyvästi.” Suurin syy siirtolaisuuteen on paremman
toimeentulon etsiminen. Maailmassa on tällä hetkellä noin 200 miljoonaa
siirtolaista, joista yli puolet asuu länsimaissa. Kolmasosa heistä asuu
Euroopassa, neljäsosa Pohjois-Amerikan maissa. Asukaslukuun suhteutettuna
vilkkainta muuttoliike on Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maista. (http://estudio.edupoli.fi/moty/index.asp?bid=111&book=MoTy&id=715&kat=Etusivu)
Interkulttuurisuus nähdään yleensä synonyyminä
monikulttuurisuudelle. Interkulttuurisuus käsitteenä eroaa kuitenkin
monikulttuurisuuskäsitteestä siinä, että interkulttuurisuus korostaa ”siltoja
rakentavaa dialogia ja toinen toisiltaan oppivaa kulttuurienvälistä
vuorovaikutusta.” Monikulttuurisuus käsitteessä korostunee enemmän kulttuurien
erillisyys ja erot. Interkulttuurisuus siis korostaa kulttuuruenvälistä vuorovaikutusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti