Monikulttuurisuus käsitteenä
tarkoittaa yhden yhteiskunnan keskellä vallitsevia erilaisia kulttuureja. Se
tarkoittaa myös kulttuurien erityispiirteiden säilyttämistä paikallisesti ja
maailmanlaajuisesti. Nykyään monikulttuurisuus saatetaan korvata käsitteillä
interkulttuurisuus tai pluralistisuus. Näihin käsitteisiin liitetään myös kulttuuristen
välisten erojen tunnistamisen ja säilyttämisen lisäksi mahdollisuus kulttuurien
väliselle vuorovaikutukselle ja keskustelulle. Monikulttuurisuustaitoihin
kuuluvat tiedot, taidot ja asenteet, joiden avulla on mahdollista työskennellä
ja opiskella monikulttuurisissa ja moniarvoisissa yhteisöissä. (http://www.polkka.info/kasitteet.html)
Kansainvälisyys tarkoittaa ”eri
yhteiskunnan tasoilla ilmenevää kansojen välistä yhteistyötä edistävää
toimintaa.” Kansainvälisyydellä halutaan lisätä ymmärrystä eri kulttuureista ja
elämäntavoista, ja tätä kautta mahdollistaa eri ryhmien rauhanomainen yhteistyö.
Kansainvälisyyden tarkoituksena on lisätä ymmärrystä erilaisista kulttuureista
ja elämäntavoista ja näin ollen mahdollistaa eri ryhmien rauhanomainen
yhteistyö. Koska kansainvälisyys käsitteenä pohjautuu
kansallisvaltioajatteluun, yhteistyötä rakennetaan kansallisvaltioiden rajojen
mukaan. (http://www.polkka.info/kasitteet.html)
Kansainvälistymisellä tarkoitetaan
valtioiden ja kansojen välisen sosiaalisen, taloudellisen, ekologisen ja
kulttuurisen yhteistyön tiivistymistä. (http://www.polkka.info/kasitteet.html) Sosiaalityön näkökulmasta katsottuna
on hyvä, että yhteisöt voivat saada tukea ja apua toisilta
yhteisöiltä/valtioilta kansainvälistymisen myötä. Kansainvälistymisessä ja
globalisaatiossa on kuitenkin myös vaarana heikossa asemassa olevan yhteisön
hyväksikäyttö, sosiaalisesti ja taloudellisesti.
Kouluyhteisössä kansainvälistyminen
viittaa usein vaihto-ohjelmiin ja yhteistyöhankkeisiin, joiden tarkoituksena on
lisätä suvaitsevaisuutta ja kulttuurien välistä keskustelua. Lukiossa
opiskellessani olin EU:n rahoittaman oppilasvaihdon kautta kaksi viikkoa Tsekin
tasavallassa. Sain tutustua uuteen kulttuuriin ja ihmisiin, sekä heidän
koulujärjestelemään. Jotain hyötyä siis EU:stakin ollut minulle, sillä sain
ilmaiseksi hienon kokemuksen uudesta kulttuurista ja maasta ja tärkeimpänä
tietenkin uusia ystäviä.
Toinen merkittävä, ehkä kaikkein
tärkein ”kansainvälinen” kokemukseni oli kolmen kuukauden harjoittelu New
Yorkissa kodittomien ja köyhien avustusjärjestössä. Kaduilla kohtasin ihmisiä
monenlaisista taustoista ja kulttuureista. Monet heistä olivat maahanmuuttajia
Väli-Amerikasta, jotka syystä tai toisesta eivät olleet päässeet kiinni
amerikkalaisen yhteiskunnan ”oravanpyörään.”
Työkaverini olivat syntyperäisiä
amerikkalaisia. Perusamerikkalaisessa kulttuurissa on joitain merkittäviä
sosiaalisen käyttäytymisen eroja verrattuna suomalaiseen kulttuuriin.
Esimerkiksi tuntemattomien kanssa jutustelua, small talkia, pidetään normaalina
Yhdysvalloissa. Koska harjoitteluni kesti kolme kuukautta, ehdin päästä sisälle
amerikkalaiseen kulttuuriin niin, että suomeen tullessani minun piti sopeutua
joihinkin suomalaisen kulttuurin tapoihin uudestaan. Minulle tuli siis pieni
”paluushokki”. Esimerkiksi jos aloin jutella tuntemattomalle ihmiselle, en
välttämättä saanut iloista hymyä ja kysymystä ”mitä kuuluu” vastaukseksi. Tämä
kokemus, amerikkalaiseen kulttuuriin sopeutuminen ja Suomeen tuleminen
takaisin, on auttanut minua ymmärtämään paremmin omaa kulttuuriani. Aloin
hahmottamaan sitä, millaisesta kulttuurista olen, kun lähdin sen
vaikutuspiiristä pois. Ymmärrän nyt enemmän, minkälaisia asioita suomalaisessa
kulttuurissa arvostetaan. Jäin kaipaamaan peruspositiivista asennetta ja
tuntemattomiin tutustumisen helppoutta Yhdysvalloista, mutta toisaalta opin
myös arvostamaan suomalaista suoruutta ja rehellisyyttä. Suomalaiset yleensä
tarkoittavat sitä mitä sanovat.
Monikulttuurisuudesta puhuttaessa
keskustellaan enneminkin yhden tietyn yhteiskunnan sisällä vallitsevista
kulttuureista, kun taas kansainvälisyydellä tarkoitetaan eri yhteiskuntien
yhteistyötä. (http://www.polkka.info/kasitteet.html) Yhteiskunnan kannalta monikulttuurisuus
on mielestäni aina rikkaus monellakin tavalla. Ollessani harjoittelussa
vastaanottokeskuksella sain todeta tämän käytännössä. Oli todella
mielenkiintoista tutustua itselle vieraaseen kulttuuriin ja sen tapoihin,
erityisesti ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja muihin tapoihin. On myös
tervettä huomata, että maailmaan mahtuu monenlaisia tapoja elää, ja ettei ole
olemassa vain yhtä ideaalia tapaa olla ja elää. Meidän suomalaisten länsimainen,
skandinaavinen elämäntapa on vain yksi hiekanjyvä satojen eri kulttuurien ja
elämäntyylien joukossa.
Yhteiskunnan monikulttuurisuus saa
aikaan kulttuurien lähentymistä pidemmällä aikavälillä. Jotkut voivat kokea
tämän uhkana, ja ajatella että oma kulttuuri häviää. Todellisuudessahan mikään
kulttuuri ei ole pysyvä, vaan suomalainenkin kulttuuri muokkautuu koko ajan.
Kulttuuri muuttuu uusien sukupolvien ja uusien trendien myötä jatkuvasti.
