Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus

Monikulttuurisuus käsitteenä tarkoittaa yhden yhteiskunnan keskellä vallitsevia erilaisia kulttuureja. Se tarkoittaa myös kulttuurien erityispiirteiden säilyttämistä paikallisesti ja maailmanlaajuisesti. Nykyään monikulttuurisuus saatetaan korvata käsitteillä interkulttuurisuus tai pluralistisuus. Näihin käsitteisiin liitetään myös kulttuuristen välisten erojen tunnistamisen ja säilyttämisen lisäksi mahdollisuus kulttuurien väliselle vuorovaikutukselle ja keskustelulle. Monikulttuurisuustaitoihin kuuluvat tiedot, taidot ja asenteet, joiden avulla on mahdollista työskennellä ja opiskella monikulttuurisissa ja moniarvoisissa yhteisöissä. (http://www.polkka.info/kasitteet.html)

Kansainvälisyys tarkoittaa ”eri yhteiskunnan tasoilla ilmenevää kansojen välistä yhteistyötä edistävää toimintaa.” Kansainvälisyydellä halutaan lisätä ymmärrystä eri kulttuureista ja elämäntavoista, ja tätä kautta mahdollistaa eri ryhmien rauhanomainen yhteistyö. Kansainvälisyyden tarkoituksena on lisätä ymmärrystä erilaisista kulttuureista ja elämäntavoista ja näin ollen mahdollistaa eri ryhmien rauhanomainen yhteistyö. Koska kansainvälisyys käsitteenä pohjautuu kansallisvaltioajatteluun, yhteistyötä rakennetaan kansallisvaltioiden rajojen mukaan. (http://www.polkka.info/kasitteet.html)

Kansainvälistymisellä tarkoitetaan valtioiden ja kansojen välisen sosiaalisen, taloudellisen, ekologisen ja kulttuurisen yhteistyön tiivistymistä. (http://www.polkka.info/kasitteet.html) Sosiaalityön näkökulmasta katsottuna on hyvä, että yhteisöt voivat saada tukea ja apua toisilta yhteisöiltä/valtioilta kansainvälistymisen myötä. Kansainvälistymisessä ja globalisaatiossa on kuitenkin myös vaarana heikossa asemassa olevan yhteisön hyväksikäyttö, sosiaalisesti ja taloudellisesti.

Kouluyhteisössä kansainvälistyminen viittaa usein vaihto-ohjelmiin ja yhteistyöhankkeisiin, joiden tarkoituksena on lisätä suvaitsevaisuutta ja kulttuurien välistä keskustelua. Lukiossa opiskellessani olin EU:n rahoittaman oppilasvaihdon kautta kaksi viikkoa Tsekin tasavallassa. Sain tutustua uuteen kulttuuriin ja ihmisiin, sekä heidän koulujärjestelemään. Jotain hyötyä siis EU:stakin ollut minulle, sillä sain ilmaiseksi hienon kokemuksen uudesta kulttuurista ja maasta ja tärkeimpänä tietenkin uusia ystäviä.

Toinen merkittävä, ehkä kaikkein tärkein ”kansainvälinen” kokemukseni oli kolmen kuukauden harjoittelu New Yorkissa kodittomien ja köyhien avustusjärjestössä. Kaduilla kohtasin ihmisiä monenlaisista taustoista ja kulttuureista. Monet heistä olivat maahanmuuttajia Väli-Amerikasta, jotka syystä tai toisesta eivät olleet päässeet kiinni amerikkalaisen yhteiskunnan ”oravanpyörään.”

Työkaverini olivat syntyperäisiä amerikkalaisia. Perusamerikkalaisessa kulttuurissa on joitain merkittäviä sosiaalisen käyttäytymisen eroja verrattuna suomalaiseen kulttuuriin. Esimerkiksi tuntemattomien kanssa jutustelua, small talkia, pidetään normaalina Yhdysvalloissa. Koska harjoitteluni kesti kolme kuukautta, ehdin päästä sisälle amerikkalaiseen kulttuuriin niin, että suomeen tullessani minun piti sopeutua joihinkin suomalaisen kulttuurin tapoihin uudestaan. Minulle tuli siis pieni ”paluushokki”. Esimerkiksi jos aloin jutella tuntemattomalle ihmiselle, en välttämättä saanut iloista hymyä ja kysymystä ”mitä kuuluu” vastaukseksi. Tämä kokemus, amerikkalaiseen kulttuuriin sopeutuminen ja Suomeen tuleminen takaisin, on auttanut minua ymmärtämään paremmin omaa kulttuuriani. Aloin hahmottamaan sitä, millaisesta kulttuurista olen, kun lähdin sen vaikutuspiiristä pois. Ymmärrän nyt enemmän, minkälaisia asioita suomalaisessa kulttuurissa arvostetaan. Jäin kaipaamaan peruspositiivista asennetta ja tuntemattomiin tutustumisen helppoutta Yhdysvalloista, mutta toisaalta opin myös arvostamaan suomalaista suoruutta ja rehellisyyttä. Suomalaiset yleensä tarkoittavat sitä mitä sanovat.

Monikulttuurisuudesta puhuttaessa keskustellaan enneminkin yhden tietyn yhteiskunnan sisällä vallitsevista kulttuureista, kun taas kansainvälisyydellä tarkoitetaan eri yhteiskuntien yhteistyötä. (http://www.polkka.info/kasitteet.html) Yhteiskunnan kannalta monikulttuurisuus on mielestäni aina rikkaus monellakin tavalla. Ollessani harjoittelussa vastaanottokeskuksella sain todeta tämän käytännössä. Oli todella mielenkiintoista tutustua itselle vieraaseen kulttuuriin ja sen tapoihin, erityisesti ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja muihin tapoihin. On myös tervettä huomata, että maailmaan mahtuu monenlaisia tapoja elää, ja ettei ole olemassa vain yhtä ideaalia tapaa olla ja elää. Meidän suomalaisten länsimainen, skandinaavinen elämäntapa on vain yksi hiekanjyvä satojen eri kulttuurien ja elämäntyylien joukossa.

Yhteiskunnan monikulttuurisuus saa aikaan kulttuurien lähentymistä pidemmällä aikavälillä. Jotkut voivat kokea tämän uhkana, ja ajatella että oma kulttuuri häviää. Todellisuudessahan mikään kulttuuri ei ole pysyvä, vaan suomalainenkin kulttuuri muokkautuu koko ajan. Kulttuuri muuttuu uusien sukupolvien ja uusien trendien myötä jatkuvasti.