maanantai 16. toukokuuta 2016

Haastattelu

Abdullah, 27v, on kotoisin Irakista. Hän on saanut myönteisen päätöksen turvapaikkahakemukselleen jokin aika sitten, ja asuu tällä hetkellä Helsingissä.  Halusin selvittää sitä, millaista irakilainen tavallinen elämä, joten kyselin Abdullahilta melko arkisia kysymyksiä.

Millainen oli tavallinen päiväsi Irakissa?  – Heräsin klo 7, söin jotain ja menin töihin lentokentälle, jossa työskentelin kello kahteen saakka. Sitten menin kotiin, ja söimme yhdessä perheeni kanssa. Äitini ja siskoni tekivät ruuan, mutta äidin tekemä ruoka on parasta. Söimme riisiä, kanaa tai kalaa ja kasviksia joka aterialla. Lepäsin jonkin aikaa, ja menin salille tai tapasin ystäviäni. Illalla söimme päivällisen 10 - 12 aikaan perheeni tai ystävieni kanssa.    

Millainen on tavallinen irakilainen perhe? – Etelä-Irakissa on tavallista, että perheeseen kuuluu 8-10 lasta, kun taas esimerkiksi pääkaupungissa Bagdadissa perheeseen kuuluu yleensä 3-4 lasta. Jotkut perheet asuvat yhdessä setien, tätien ja isovanhempien kanssa. Asuin yhdessä isäni, äitini ja kolmen sisarukseni kanssa.

Kuka tekee kotityöt perheessä? – Naiset pitävät huolta talosta. Monesti naiset eivät käy töissä, vaan he ovat kotona, siivoavat ja huolehtivat lapsista. Joskus mies ei hyväksy sitä, että vaimo kävisi töissä. Yleensä miehet eivät tee kotitöitä, mutta joskus isäni auttaa äitiäni vaikkapa siivouksessa.
Kuka tekee päätökset perheessä? – Minun perheessä isäni tekee päätökset. Joissain perheissä puolisot tekevät yhdessä päätökset. Mutta jos halusin lähteä vaikkapa matkalle, minun ei tarvinnut kysyä lupaa, koska olen jo sen verran vanha.

 Voivatko kaikki lapset mennä kouluun? –Kyllä voivat. Mutta joissain perheissä lapset työskentelevät vanhempiensa maatilalla, eivätkä käy koulua. Koulutus on ilmaista, jopa yliopistossa. Myös julkinen terveydenhuolto on halpaa. Alaikäisille terveydenhuollon palvelut ovat ilmaisia. 

Kenen kanssa voi mennä naimisiin? – Jos haluan mennä naimisiin tytön kanssa, kerron ensin vanhemmilleni hänestä. Keskustelemme vanhempien k siitä, onko tyttö hyvästä perheestä. Jotkut perheet eivät hyväksy sitä, jos hän olisi eri uskontokunnasta kuin itse. (Shiia- ja sunnimuslimit ovat islamin eri suuntauksia) Mutta tämä viha shiiojen ja sunnien välille tuli vasta sen jälkeen, kun amerikkalaiset tulivat sotimaan Irakiin vuonna 2003. Jotkut perheet odottavat morsiamen/sulhasen perheeltä myös samaa tulo- ja koulutustasoa. Sama koulutustaso on todella tärkeä kriteeri puolisoa valitessa.
Tapana on, että jos näkee kivan tytön, voin antaa hänelle puhelinnumeroni, mutta en voi mennä juttelemaan hänelle suoraan kasvokkain heti ensimmäisenä, vaan annan vain puhelinnumeroni. Yliopistossa tämä on kuitenkin erilaista, siellä voin mennä juttelemaan suoraan tytölle. Mies on aina se, joka tekee aloitteen. Yliopistossa tyttö tosin voi aloittaa keskustelun, mutta ei voi osoittaa kiinnostustaan suoraan tai ensimmäisenä.

Millaiset tavat ovat kohteliaita tapoja Irakissa? – Miehet tervehtivät naisia ilman kättelyä. Miehet voivat kätellä keskenään ja antaa poskisuudelman. On myös kohteliasta vanhemmilta lupa ennen kuin lähtee ulos. Vanhempien kunnioittaminen on tärkeää Irakissa.

Mitä ihmiset yleensä tekevät vapaa-ajalla? – Ihmiset polttavat paljon tupakkaa… No, he myös pelaavat esimerkiksi jalkapalloa, biljardia tai lautapelejä. Naiset sen sijaan menevät shoppailemaan. 
Mikä/mitkä juhlat ovat tärkeitä? – Ramadan (muslimien paasto) on todella tärkeä. Ramadanin jälkeen meillä on kolmen päivän loma, ja vierailemme sukulaisten luona ja syömme yhdessä. Uusi vuosi on myös suuri juhla.

Mikä on uskonnon rooli kulttuurissasi? – Useimmat irakilaiset ovat muslimeja, ja he käyvät moskeijassa. Tosin vain miehet voivat mennä moskeijaan, mutta ramadanin aikaan myös naiset voivat mennä moskeijaan, erilliseen huoneeseen kuin miehet. Itse kävin moskeijassa ainoastaan Ramadanin aikana. Mutta moskeijassa käyminen ei ole turvallista itsemurhapommi-iskujen takia. On vaarana, että sunnimuslimi räjäyttää itsensä shiiojen moskeijassa tai toisinpäin.
Elämä Suomessa

Mistä asioista pidät suomalaisessa kulttuurissa? – Pidän siitä, että kun kysyn vaikka neuvoa tuntemattomalta ihmiseltä, hän hymyilee ja vastaa minulle ystävällisesti. Tykkään myös esimerkiksi siitä Suomessa, että alaikäisille ei myydä alkoholia tai tupakkaa.

Mistä et pidä suomalaisessa kulttuurissa? – Ei millään pahalla, mutta en pidä suomalaisesta ruuasta. En myöskään pidä siitä, että ihmiset juovat niin paljon ja käyttäytyvät kuin heillä ei olisi aivoja. En myöskään pidä säästä talvella, mutta pidän Suomen kesästä, kun aurinko paistaa ja ihmiset ovat ulkona. 

Mikä on mielestäsi suurin ero suomalaisen ja irakilaisen kulttuurin välillä? – Irakissa 90% ihmisistä uskoo jumalaan, mutta täällä se on toisinpäin, eli 90% suomalaisista ei usko jumalaan. Huomattava ero on myös se, että Irakissa naiset eivät juo alkoholia. Suomessa ihmiset eivät myöskään pidä avioliittoa niin tärkeänä asiana kuin Irakissa, missä kaikki menevät naimisiin.


(Nimi ja ikä muutettu) 



Irak

Irakin pääkaupunki: Baghdad. Väkiluku: 31,130,000. Kielet: Arabia,kurdi.

Irakissa vallitsevin kulttuuri on arabikulttuuri. Arabikulttuuri ei kuitenkaan ole yhtenäinen, niin kuin ei esimerkiksi eurooppalainen kulttuurikaan ole yhtenäinen, mutta joitain samankaltaisuuksia voidaan havaita kaikista arabikulttuureista. Islamin uskolla on suuri vaikutus arabimaiden kulttuuriin. Valtio ja uskonto kulkevat käsi kädessä, ja arvot ja arvostuksen kohteet tulevat Koraanista. 

Irakilainen kulttuuri on yhteisöllisyyttä korostava kulttuuri. Esimerkiksi yhdessä perheen kanssa syöminen on tärkeä asia ja kaikki päivän ateriat syödään yhdessä. Myös vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa. Yksityisyyden arvostus näkyy kuitenkin niin, että perheen sisäisiä asioita ei kerrota ulkopuolisille. Myös ystäviin pidetään enemmän yhteyttä arabikulttuureissa kuin länsimaisissa kulttuureissa.

Irakissa tärkeimmät juhlapäivät ovat Ramadan ja Id al-adha. Ramadan on paastokuukausi, joka kestää neljä viikkoa. Auringon laskun jälkeen saa vasta syödä. Kun paasto on päättynyt, juhlitaan kolme päivää ja syödään erilaisia ruokia. Paaston päätösjuhla on id al-fitr.Id al-adha on suuri juhla, jota vieteään noin kymmenen viikkoa Ramadanin juhlan jälkeen. Juhla kestää neljä päivää ja sitä vietetään Mekassa käynnin jälkeen. Juhlat määrittyvät siis islamin mukaan, mutta Irakissa vietetään myös länsimaista uutta vuotta.

http://www.moped.fi/kulttuurit/arabia3.html
https://prezi.com/qt4hjb0hoigk/islamilainen-kulttuuri-iran-ja-irak/
http://www.everyculture.com/Ge-It/Iraq.html
http://www.freerepublic.com/focus/news/747968/posts

Monikulttuurisuuteen liittyviä käsitteitä



Monikulttuurisuus tarkoittaa ihmisten ja ihmisryhmien elämistä samassa ajassa ja tilassa. Monikulttuurinen politiikka tavoittelee ihmisten välistä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kaikki kulttuurit ovat monikulttuurisia. Suomikin muuttuu jatkuvasti monikulttuurisemmaksi, olipa siitä sitten henkilökohtaisesti mitä tahansa mieltä. Vaikka onkin hirveä klisee sanoa, että monikulttuurisuus on rikkautta, sanon sen silti, koska olen sitä mieltä. Mielestäni eri kulttuurit ovat mielenkiintoisia, ja piristävät suomalaista melankolista kulttuuria.


Ennakkoluulo on käsitys ihmisestä, ilmiöstä, tai tilanteesta ennen kuin siihen on tutustuttu. Ennakkoluulo muodostuu tarkkailijan omien käsitysten ja arvostusten tai muualta saatujen tietojen perusteella. Ennakkoluuloihin vaikuttaa esimerkiksi kaveripiiri, perhe ja media. Nykyään erityisesti media tuntuu aiheuttavan turhia ennakkoluuloja. Viime aikoina erityisesti maahanmuuttajista on mielestäni uutisoitu enimmäkseen negatiivisten uutisten kautta, mikä lisää turhia ennakkoluuloja. Toisaalta on ollut myös uutisia, joissa on kerrottu positiivisen kautta kohtaamisesta maahanmuuttajan kanssa, mikä luo positiivista mielikuvaa maahanmuuttajista. Mielestäni tätä positiivista uutisointia saisi olla enemmän.


Tavallisesti ennakkoluulolla tarkoitetaan käsitystä, joka on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Yleensä ihmisellä on ennakkoluuloja asioista, joita ei tunne. "Ennakkoluulot juontavat usein juurensa tietämättömyyteen: kun emme tunne asian todellista laitaa, joudumme arvaamaan, olettamaan ja yleistämään." Kaikilla meillä on ennakkoluuloja. Itselläni oli ennakkoluuloja maahanmuuttajien kanssa työskentelystä, kun menin harjoitteluun vastaanottokeskukseen. Ennen harjoittelua olin kyllä työskennellyt monikulttuurisessa ympäristössä, mutta jostain syystä minulla oli tiettyjä ennakkoluuloja vastaanottokeskuksessa työskentelystä. Suurin syy ennakkoluuloihini oli se, etten ennen ollut edes käynyt vastaanottokeskuksessa. Luulenpa, että myös median antamalla negatiivisella kuvalla turvapaikanhakijoista oli osansa ennakkoluuloissani, vaikka olenkin  mielestäni hyvin mediakriittinen. Jo muutaman harjoittelupäivän jälkeen tutustuessani vastaanottokeskuksen asukkaisiin ja työskentelyyn sain heittää kaikki ennakkoluuloni menemään - ja sain parhaimman harjoittelukokemukseni sosiaalialalta tähän mennessä. 


Kulttuurirelativismi käsitteenä tarkoittaa sitä, että kaikilla kulttuureilla on omat erityiset piirteensä, ja siksi niitä ei voi laittaa johonkin paremmuusjärjestykseen. Kulttuurirelativismin vastakohta on etnosentrismi, joka tarkoittaa oman etnisen ryhmän pitämistä parempana kuin jonkun toisen. Se tarkoittaa sitä, että vieraat tavat, ilmiöt ja ihmiset arvotetaan omista tavoista, uskomuksista ja arvoista käsin. "Oma ryhmä (kulttuuri, kansa, muu ryhmä) asetetaan keskipisteeksi ja muut arvoidaan tästä lähtökohdasta käsin. Oman kulttuurin piirteet määritellään normaaleiksi ja muiden epänormaaleiksi. Etnosentristinen asenne johtaa usein rasistisiin näkemyksiin." Mielestäni etnosentrismi on ihmiselle luontaista, jos hän ei ole saanut tutustua muihin kulttuureihin oikeasti. Ihmisarvon sisäistäminen auttanee myös ajattelemaan ilman etnosentrisyyttä ja ehkäisee rasismia.


Rasismi on oppi, jonka mukaan on olemassa eriarvoisia ihmisryhmiä. Rasismin mukaan alempiarvoisille ihmisille ei kuulu samoja oikeuksia kuin ylempiarvoisille ihmisille. Rasismi siis syrjii ihmistä hänen etnisen taustan perusteella. Syrjintään kuuluu ihmisen syrjiminen myös hänen uskonnollisen taustan, sukupuolen tai vaikka seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Uskon, että yksi syy, joka aiheuttaa syrjintää on erilaisuuden tai tuntemattoman pelko, mikä on ihmiselle luontaista. 


Etnisellä identiteetillä tarkoitetaan henkilön käsitystä itsestään jonkin kulttuuriryhmän jäsenenä. Se rakentuu ja muuttuu yksittäisen ihmisen elämän tai ryhmä historian kuluessa. Etnisten ryhmien kriteereinä pidetään mm. alkuperää, kulttuuria, tapoja, uskontoa, rotua, kieltä tai fyysisiä erityispiirteitä. Etninen ryhmä tuo usein mieleen vieraan ja enemmistöstä poikkeavan vähemmistöryhmän, mutta myös enemmistö muodostaa etnisen ryhmän. Etnisyys on eri asia ryhmän sisältä ja ulkopuolelta tarkasteltuna.

http://estudio.edupoli.fi/moty/index.asp?bid=111&book=MoTy&id=718&kat=K%C3%A4sitteet&sid=&sub=&title=3100 
http://www.etna.kaapeli.fi/ennakkoluulot.htm

maanantai 9. toukokuuta 2016

Joensuun seudun monikulttuuriset toimijat


Joensuun seudulla toimii monia eri toimijoita, jotka työskentelevät pakolaisten ja maahanmuuttajien kanssa. Yksi näistä on Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys JoMoni. Se on perustettu 2009, ja sen tarkoitus on edistää monikulttuurisuutta Joensuun seudulla. JoMoni tekee rasismin vastaista työtä, ja valvoo maahanmuuttajien etuja. JoMoni on avoin kaikille, ja sen toimintaan ovat tervetulleita myös suomalaiset maahanmuuttajien lisäksi. JoMoni järjestää kulttuuritapahtumia, liikuntamahdollisuuksia, kielikursseja, käsityökursseja JoMonin kautta saa tietoa siitä, miten yhteiskunta toimii ja voi tulla mukaan kansalaistoimintaan. Maahanmuuttajat ovat itse aktiivisesti mukana päättämässä yhdistyksen järjestämästä toiminnasta. JoMonissa on yli 170 jäsentä. (https://jomoni.wordpress.com/)


Myönteisten turvapaikkapäätösten myötä Joensuun ja seutukuntien maahanmuuttajien määrä ja kotouttamispalveluiden tarve kasvaa. Tähän tarpeeseen vastaa Maahanmuuttajien palvelupiste Silta ja Joensuun kaupungin maahanmuuttajapalvelut, jotka ovat perustettu vuonna 2013. Maahanmuuttajapalvelut on perustettu kotouttamislain noudattamiseksi. Asiakkaat asioivat pääosin ilman ajanvarausta. Neuvontaa on mahdollisuus saada monella eri kielellä suomen lisäksi: englanniksi, ruotsiksi, venäjäksi, ranskaksi, arabiaksi, arameaksi. Tehtäviin kuuluu alkukartoitusten ja kotoutumissuunnitelmien tekeminen yhteistyössä TE-palveluiden kanssa. Joensuun kaupungin maahanmuuttajapalvelut huolehtii myös kiintiöpakolaisten vastaanotosta ja asuntojen valmistelusta. Lisäksi sen tehtävänä on turvapaikan saaneiden, kuntaan muuttaneiden pakolaisten vastaanotto ja kotouttaminen. Työntekijät auttavat asiakkaita hyvin arkisissa asioissa liittyen esimerkiksi työpaikan tai päiväkodin etsimiseen tai suomen kansalaisuuden hakemisessa. Palvelut ovat maksuttomia. 


Suomen Punainen Risti eli SPR tekee Joensuun seudulla monipuolista työtä. Joensuu kuuluu SPR:n Savo-Karjalan piiriin, johon kuuluvat Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo. Näillä alueilla toimii 51 paikallisosastoa. SPR toimii vapaaehtoisvoimin, ja vapaaehtoistyöhön on tervetullut kuka vain. SPR toimii siis vapaaehtoistyön kautta, ja työntekijät koordinoivat vapaaehtoistoimintaa. Ensiapukurssien, ystävätoiminnan, ja muiden ryhmien ja keräysten lisäksi SPR järjestää toimintaa maahanmuuttajille, sekä pitää myös yllä Kontiolahden Paiholan vastaanottokeskusta. Parhaillaan Joensuun paikallisosasto on järjestämässä ystävätoimintaa maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoille. Kotoutumisen kannalta on erittäin tärkeää että, tulijalla on suomalaisia kontakteja ja ystäviä.


Suomen pakolaisapu järjestää Kasvokkain-vertaisryhmätoimintaa. Kasvokkain on perustettu jo vuonna 2001. Toiminta on RAY:n rahoittamaa. Vertaisryhmätoiminnassa useat ihmiset saavat tukea kerralla. Samankaltaisessa elämäntilanteessa oleva ihminen voi ymmärtää paremmin kuin ammattiauttaja. Vertaistoiminnan lähtökohtana on myös ajatus, että ihmiset ovat itse oman elämänsä parhaita asiantuntijoita. Ohjaajana toimii maahanmuuttajataustainen henkilö, jolta saa luultavasti positiivisen käsityksen kotoutumisesta. Ryhmän toiminta on hyvin asiakaslähtöistä, eli toiminta perustuu asiakkaiden tarpeisiin ja toiveisiin. Ryhmä on hyvä tukiverkko niille, joilla on muuten heikot tai vähäiset sosiaaliset kontaktit Suomessa, mikä taas ehkäisee syrjäytymistä.  Rymän tavoitteena on arkielämän tukeminen ja tärkein toimintamuoto on keskustelu. Ryhmässä keskustellaan esimerkiksi koulutuksesta ja työelämästä Suomessa, suomalaisesta kulttuurista, ja identiteetistä ja sopeutumisesta Suomeen. Aiheita käsitellään kotoutumisen näkökulmasta. (http://pakolaisapu.fi/pakolaisapu/tyo-suomessa/)



Joensuun Suomi-Saksa yhdistys ry on ystävyysseura, jonka tarkoituksena on tuoda suomalaista ja saksalaista kulttuuria lähemmäs toisiaan. Joensuun SSY on monikulttuurinen yhdistys, johon ovat tervetulleita niin suomalaiset, saksalaiset kuin muutkin näistä maista kiinnostuneet. Yhdistys on perustettu vuonna 1982. Yhdistys kokoontuu Surakan baarissa kerran kuussa, ja kokoontumiseen ovat tervetulleita myös uudet ihmiset. Joensuun suomalais-saksalainen yhdistys ry pyrkii edistämään Saksan ja sen kulttuurin, maantuntemuksen sekä poliittisen ja talouselämän tunnetuksi tekemistä toiminta-alueellaan Joensuussa ja lähiympäristössä. Kokoontumisessa saksankieliset voivat puhua omaa äidinkieltään ja suomalaiset saavat mahdollisuuden kehittää saksankielen taitoaan. Kokoontumisessa keskustelu on vapaata. ”Kantapöytä on myös ”pieni Saksa” paikkakunnalla opiskeleville tai vieraileville saksalaisille.” Tämä auttaa varmasti esimerkiksi saksalaisia vaihto-opiskelijoita sopeutumaan suomalaiseen elämään paremmin. Ryhmässä on myös jo vuosia Suomessa eläneitä maahanmuuttajia.  (http://www.joensuunsuomisaksa.com/index.php/fi/)


Maahanmuuton käsitteitä ja polkuja

Kotouttamista edistävät palvelut tulee tarjota Suomeen pysyvästi muuttaville henkilöille. Päävastuu kotoutumislain mukaisista kotouttamistoimenpiteistä on kunnilla ja työ- ja elinkeinotoimistoilla. Kotouttaminen tarkoittaa siis viranomaistoimintaa. Kansalaisjärjestöt ja maahanmuuttajajärjestöt ovat kuitenkin merkittävässä roolissa viranomaisten tarjoamien palvelujen täydentäjänä. Järjestöt myös toimivat yhteistyökumppaneina kotoutumista tukevia palveluita suunniteltaessa ja toteutettaessa. Peruspalveluiden saatavuus, henkilöstön osaaminen ja maahanmuuttajien palvelutarpeiden tunnistaminen ovat hyvän kotouttamistyön edellytyksiä. Palvelut on myös tärkeää suunnata kaikille maahanmuuttajille sen sijaan, että ne olisivat tarjolla vain tietyille ryhmille (esimerkiksi pakolaisille tai paluumuuttajille).

Maahanmuuton alkuvaiheessa on tärkeää saada perustietoa suomalaisesta kulttuurista ja elämästä. Kotoutumislain mukaan tulee myös tehdä alkukartoitus. Alkukartoituksen tekee joko kunta tai TE-toimisto. Alkukartoitukseen sisältyy haastattelu, jossa selvitetään seuraavat maahanmuuttajan valmiudet:


  • luku- ja kirjoitustaito
  • suomen ja ruotsin kielen taito
  • opiskelutaidot ja -valmiudet
  • aikaisempi koulutus ja työkokemus
  • erityistaitoihin liittyvä osaaminen ja muut vahvuudet
  • työllistymis- ja koulutustoiveet
  • elämäntilanne ja siitä johtuvat palvelutarpeet.

Maahanmuuttajalle tehdään myös yksilöllinen kotoutumissuunnitelma, johon kirjataan palvelut ja toimenpiteet, jotka auttavat häntä suomen kielen oppimisessa sekä tukevat taitoja ja tietoja, joita tarvitaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä. Kotoutuminen on kotoutujan henkilökohtainen prosessi. Kotoutuminen on prosessi, jossa maahanmuuttajat itse osallistuvat yhteiskunnan taloudelliseen, poliittiseen ja sosiaaliseen elämään. He myös ylläpitävät ja kehittävät omaan kulttuuriinsa ja etnisyyteen liittyviä tärkeinä pitämiään asioita. Kotoutumisprosessissa maahanmuuttaja pyrkii siis yhdistämään oman ja uuden kulttuurin toimivaksi kokonaisuudeksi. (http://www.kotouttaminen.fi/kotouttaminen) (http://estudio.edupoli.fi/moty/index.asp?id=718&kat=K%C3%A4sitteet&sid=&sub=&title=3117)


Turvapaikkaa voi hakea, jos kotimaassa ei ole turvallista elää. Turvapaikanhakijaksi ilmoittaudutaan rajatarkastusviranomaiselle tai poliisille. Turvapaikanhakijaksi voi ilmoittautua vain tulemalla Suomeen. Turvapaikanhakija saa turvapaikan, jos hänen katsotaan tarvitsevan kansainvälistä suojelua. Tällöin hänet määritellään pakolaiseksi. Turvapaikanhakija saa turvapaikan myös, jos hänen katsotaan tarvitsevan toissijaista suojelua tai humanitaarista suojelua, mutta tässä tapauksessa hänellä ei ole pakolaisasemaa. Maahanmuuttajaksi määritellään siis turvapaikanhakijat, jotka ovat saaneet oleskeluluvan tai muut maahanmuuttajat, jotka ovat muuttaneet maahan perhesyistä tai työpaikan perässä. Maahanmuuttajista puhutaan usein kantaväestöstä ja valtaväestöstä. Kantaväestö tarkoittaa sitä, että väestöllä on yhteinen asuinhistoria, yhteiset geenit, kulttuuri, kieli ja uskonto. Valtaväestö tarkoittaa eri ryhmien erilaista valta-asemaa, esim. suomalainen/länsimainen kulttuuritausta.


Monet maahanmuuttajat haluavat saada myös perheensä Suomeen. Voi olla, että perheen isä on lähtenyt hakemaan turvapaikkaa, ja haluaa tuoda perheensä Suomeen jälkeenpäin. Myös alaikäisiä turvapaikanhakijoita tuntuu olevan jonkin verran, ja he saattavat haluta tuoda perheensä Suomeen. Perheen yhdistäminen on kuitenkin vaikeutumassa tällä hetkellä. Hallistus valmistelee lakia, jonka mukaan pienituloisilla ei ole niin hyviä mahdollisuuksia perheen yhdistämiseen. "Todennäköisimmin hallitus aikoo kiristää pakolaisten tulovaatimuksia, mikä tarkoittaa, että oleskeluluvan saaneen henkilön täytyy osoittaa, että hän pystyy huolehtimaan Suomeen haluavista perheenjäsenistään." (http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/turvapaikka%20perheenyhdistaminen%20hallitus-45143)

Oleskelulupa voidaan kuitenkin myöntää perhesiteen perusteella. ”Suomessa asuvaa perheenjäsentä, jonka kanssa perhe-elämää on tarkoitus viettää, kutsutaan perheenkokoajaksi.” Perheenjäsenten piiri on laissa määritelty, eikä se ehkä vastaa sitä, miten ihmiset itse mieltävät perheeseensä kuuluvat jäsenet. Suomalainen perhekäsitys on suppeampi kuin esimerkiksi yhteisöllisissä Lähi-idän kulttuureissa. (http://www.migri.fi/turvapaikka_suomesta)


”Siirtolaisella tarkoitetaan maastamuuttajaa ja maahanmuuttajaa, jonka tarkoituksena on pysyvästi asettua toiseen maahan hankkiakseen siellä toimeentulonsa (ei opiskelija, ei turisti). Kansainvälisissä tilastoissa siirtolainen on henkilö, joka muuttaa maasta ainakin vuodeksi ulkomaille. Siirtotyöntekijä hakeutuu toiseen maahan hankkiakseen elantonsa, mutta ei asetu maahan pysyvästi.” Suurin syy siirtolaisuuteen on paremman toimeentulon etsiminen. Maailmassa on tällä hetkellä noin 200 miljoonaa siirtolaista, joista yli puolet asuu länsimaissa. Kolmasosa heistä asuu Euroopassa, neljäsosa Pohjois-Amerikan maissa. Asukaslukuun suhteutettuna vilkkainta muuttoliike on Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maista. (http://estudio.edupoli.fi/moty/index.asp?bid=111&book=MoTy&id=715&kat=Etusivu)



Interkulttuurisuus nähdään yleensä synonyyminä monikulttuurisuudelle. Interkulttuurisuus käsitteenä eroaa kuitenkin monikulttuurisuuskäsitteestä siinä, että interkulttuurisuus korostaa ”siltoja rakentavaa dialogia ja toinen toisiltaan oppivaa kulttuurienvälistä vuorovaikutusta.” Monikulttuurisuus käsitteessä korostunee enemmän kulttuurien erillisyys ja erot.  Interkulttuurisuus siis korostaa kulttuuruenvälistä vuorovaikutusta